Lähdin tänä aamuna kävelylle noin klo. 6.30. Aurinko heitteli ensimmäisiä säteitään kun kävelin kotiovelta kamera kaulassa kohti läheistä metsikköä. Jonkin aikaa metsikössä pyörittyäni istahdin nauttimaan auringon lämmöstä ja kaadoin termarista aamukahvit kuksaan. Kahvit olikin mennä väärään kurkkuun, kun kuulin yht´äkkiä ihan läheltä murahtelua. Käännyin katsomaan takaviistoon ja ison kiven takaa nousi suuri hahmo. "Karhu perk*le" -Pääsi suustani aivan huomaamatta.
Nousin ylös ja samalla kun lähdin peruuttamaan taaksepäin nostin tärisevin käsin kameran ylös kohti karhua ja painoin kameran laukaisinta.
Karhu nousi takajaloilleen ja murahteli. Jätin peruuttaessani reppuni polulle, jos karhu lähtisi tulemaan kohti, niin ehkä reppu sais edes hetkeksi sen mielenkiinnon ja ehtisin kauemmaksi tilanteesta.
Karhu ei onneksi tehnyt elettäkään lähteäkseen perääni, vaan kääntyi ympäri ja katosi ison kiven taakse. Poimin reppuni maasta ja lähdin puolittaista juoksua kotia kohti. Sisälle päästyäni se sitten iski, nimittäin armoton tärinä ja vapina. Ilmielävä karhu oli ollut vain muutaman metrin päässä minusta.
Johtuen liikkeestä ja siitä että kameran asetukset oli mitä oli, kuvasta ei tullut kovin onnistunut. Siitä huolimatta se on tallessa kovalevyllä muistona tästä kohtaamisesta karhun kanssa.
Varmaan hieno kokemus, varsinkin kun sattui juuri tänään :D Kuvasta erottaa selvästi karhun jyhkeän hahmon. Varmaan harmitti nuo "asetukset".
VastaaPoistaEttei olis vaan aprillia ;)
VastaaPoistaKrhehee! Jovain sie likelle pääsitki. Mie näjin koko tilanthen heleposti siittä kuusenoksalta ja aattelin että saatuisipa tuo kamera nyt kohilhen. Tykyttihän tuo sytän jo hurjanlaisesti... ;)
VastaaPoistaT. Mie